Sedän hautajaiset olivat tänään. Kaunis muistojuhla ja hienoja puheita, ei voi kuin kiittää kaikkia.
Suru on suuri, vasta kun näin arkun kappelissa, tajusin, ettei hän tule enää koskaan takaisin ja kyyneleet tulvivat silmiini.

Hautajaiset ovat ohi ja minä kirjoitan tätä vasen käsi kipsissä, kaaduin pyörällä keskiviikkona kun tulin ottamasta tatskaani ja ranne murtui. Mutta...se on tällä hetkellä pienin murhe kaiken muun ohella.
En pysty nyt enempään, kirjoitan sitten kun ajatukset ovat selkeämmät.

(Koska hautajaiset olivat yksityinen perheen ja ystävien muistojuhla, en laita kuvia. Tatuoinnistani laitoin kuvan. Se on kiinalainen A-kirjain, otettu lapsilleni Adalle ja Alisalle.)