Kun ei kissakaan yritä karata ulos. Aamusta asti vettä tuhruttanut ja olemme toisin sanoen olleet sisällä päivän, mitä itse kävin kaupassa pikaisesti. Ada sai iloisen yllätyksen kun tätini soitti ja kysäisi tarvitseeko Ada kolmipyörää, serkun lapsilta oli jäänyt ja otin ilomielin vastaan. Tuo on tosi kiva, siinä on kori edessä ja pitkä työntöaisa takana, josta aikuinen voi työntää ja ohjailla lasta. Toivottavasti huomenna olisi hyvä ilma, vois lähtee koittamaan ulos, täällä sisällä ei ole liikaa tilaa ajella ja Ada vaan hermostuu kun tavarat on tiellä koko ajan.

Parveke pitäis siivota, ostaa kukkia ja ennenkaikkea ottaa ULKOVALOT pois sieltä, joulu vissiin meni jo?!? Onneks mulla ei oo paljon myöhässä nää askareet, mitä pitäis tehdä. Aina suunnittelen, mutta sitten tulee joku tärkeämpi ja se, mitä piti ensiksi tehdä unohtuu. Olenkin suunnitellut hienon muistilistan, se vaan pitäisi laittaa näkyville, että muistan katsoa siitä, mitä pitää muistaa:). Kaikki lasten neuvolat on ehdottomasti oltava ylhäällä jääkaapin ovessa, tai sitten laitettava puhelimeen häly. Joskus hävettää suunnattomasti olla tällainen lahopää, joistakin se voi vaikuttaa huolimattomuudelta, vaikka oikeasti olen todella huono muistamaan mikä päivä piti olla missäkin ja mihin aikaan, antakaa anteeksi. Sitten kun on vielä sata ja yksi asiaa päivittäin, mitkä pitäisi jokseenkin laittaa korvan taakse, niin pakosti aina joku jää, se on tätä elämätä.

Oispa oma kesämökki. Siskoni sanookin aina, että on kiva kun tulee kesä, niin pääse jonkun toisen mökille-totta. Paitsi eipä ole paljon toistenkaan mökeillä tullut käytyä, ei aina edes ilkeä kysyä, että "Voisimmeko tulla saunomaan ja yöksi?" Tiedän senkin, että ihmiset haluaavat olla useinkin omassa rauhassaan, eivätkä kaipaa juoksevaa lapsilaumaa tai huutoa rauhaisaan iltaansa.
Vuokratkin on niin pahalaisen kalliita, ettei taivu, ei sitten millään. Ehkä se on tyydyttävä siihen, mitä on ja unelmoitava...jos joskus vaikka pääsisi rikastumaan. Eipä tullut kenostakaan kuin 2€, unelmasta en luovu.