Olen yrittänyt siivota ja siivota, järjestellä tavaroita, siivota, siivota...ja silti tuntuu, että mikään ei edisty. Adalta on menny pissi housuun kaks kertaa, ei kerenny potalle, voi toista:( Yrittää silti olla urhea ja katsoo minua sanoen: "Ei haittaa, äiti", ihan kuin olisin vihainen, eihän vahingolle mitään voi, itse ollu joskus samanlainen, pahempikin varmaan.

Sen kukan paikkaa etsiskelin pitkin päivää ja nyt se on keittiön nurkassa, ikkunan vieressä. Olkoon siinä, kunnes paremman paikan keksin. Mä olen kätevä ostamaan tavaroita, jotka ei käytännössä mahdu minnekään, etsivät paikkaansa kuukausia, kunnes löytävät itsensä varastosta tai autotallin perältä valmiina lähtemään seuraavaan osoitteeseen, jos joku vaikka huolisi puoli-ilmaiseksi. Tää on niin tätä!

 Joskus....
 kuvittelen itselleni unelma-asunnon, näen silmissäni kaiken ja voin tuntea uuden maalin tuoksun. Sieltä on karsittu kaikki turha pois, mahdollisimman yksinkertainen sisustus, ei mitään krääsää, hyi olkoon! Olen kyllä nytkin yrittänyt poistaa kaiken turhan, en inhoa mitään niin paljon kuin kirjahyllyä, joka on täynnä kaikenmaailman roskaa, vanhoja kirjoja, koristeita, joita ei raaski heittää pois, kun niillä on muka olevinaan tunnearvoa. Kyllä vanhat esineet (jotkut niistä) ovat kauniita, esimerkkinä Irja-tädiltä saamani öljylamppu, joka sai paikan Apteekkarin lipaston päältä ja sopii siihen erittäin hyvin. Mutta ei, kaikki vanha krääsä ei ole kaunista, ehkä se ei ole tarpeeksi vanhaa, toisin sanoen Antiikkia, koska kaikki kehyksettömät valokuvat, Tiimarin halppis maljakot ym. esineet saavat minut voimaan pahoin.

Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään, sehän on vain mielipide ja niinhän se on että "De custibus et coloribus non est disputandum." Ja ei kun Latinan kirja käteen, jos joku ei tiedä, mitä äskeinen lause tarkoitti, siinäpä illaksi selvittämistä jos ei satu muuta tekemistä olemaan.

Katselin tuossa tyttöjen valokuvia, yhdestä kuvasta sais hienon taulun, mutta ei valokuvana, vaan piirroksena. Kyselin kummiltani ( jolle on suotu taiteellista lahjaa runsaalla kädellä) josko hän haluaisi piirtää tytöistä kuvan seinälleni, jonka sitten kehystäisin, mutta taitaa hänellä olla niin paljon tekemistä, ettei ehdi. Harmi, koska olisin saanut sen halvalla, tai ehkäpä ilmaiseksi, sanoikin kun oli puhetta, että siitä ei sitten maksua peritä...aina mulle tietysti parempi:).

Lähdenpä viemään Alisaa nukkumaan, kitisee siihen malliin, että alkaa olla väsynyt. Pieni mussukka, on se vaan niin suloinen.