...kauan aikaa sitten, että ihmiset valitsevat kumppaninsa alitajuisesti ominaistuoksun perusteella. Kuvitelkaa, emme enää voi sanoa että "se oli rakkautta ensi silmäyksellä" vaan täytyy mennä lähelle, että voi tuntea toisen hajun (itse en sitä tuoksuksi nimittäisi). Pelottavaa, etten sanoisi ja minä kun olen aina kuvitellut että joidenkin ominaishaju on selkeesti hiki tai vähän pahempikin aines...tai sitten se ominaistuoksu ei pääse sieltä alta esiin:).

Sain kuulla, että serkkuni vihitään papiksi ensi kuussa ja samalla aloin miettimään, mikä minusta tulee isona, tai olisi pitänyt tulla. Ihan ensimmäisenä lapsuusajan toiveammattina oli leipuri tai hammaslääkäri, järjestystä en muista, mutta jotenkin noin ne meni. Joo, hammaslääkärin hylkäsin siinä vaiheessa kun sain itse raudat ja lääkärinäni oli vähemmän miellyttävä naisihminen, jonka mielestä en koskaan pessyt hampaitani kunnolla. Kerran hankasin niitä 15min, niin että ikenet alkoi vuotamaan, no tiedättehän te että sanomistahan siitäkin tuli. Jokatapauksessa olen onnistunut toisen lääkärin mielestä hoitamaan hampaani niin hyvin, ettei ole tarvinnut paikata kuin kaksi reikää, VIELÄ.

Leipuri, jaa...ei tullut leipuriakaan vaikka talouskoulun kävinkin, tosin se taitaa nykyisin olla ennemminkin nimikkeellä kondiittori. Joskun tein tietokoneella ammatinvalintatestin, jossa oli kaikenmaailman kysymyksiä ja piti laittaa rasti siihen, mikä kuvaa parhaiten yms...olin jo toiveikas, kunnes kone paljasti minulle sopivimman ammatin: SIANHOITAJA! hetken jo luulin sitä vitsiksi, mutta koska toiset saivat aivan järkeviä vaihtoehtoja, päätin vähin äänin hipsiä paikalta ja luovuttaa. Tulevaisuuteni oli turmeltu, ihan sama mitä yritän, päädyn kuitenkin sikojen keskelle ja niinhän siinä kävi, tosin niitä sikoja on ollut tähän asti vain yksi kerrallaan, vuosien saatossa. No, älkää ottako kaikkea niin kirjaimellisesti, tää on tätä mun tervettä huumoria ja silleen.

Hei ihmiset, sinkkuelämää alkoi, enkä voi mitenkään jättää sitä väliin, en mitenkään. SORI.